Olen lähtöisin Oulun Värtöstä, ja ensikosketukseni kauppiaselämään tulivat jo varhain Oulun Kauppahallissa, jossa suvullani oli vankka kauppiasasema vuosikymmenten ajan.
Isoäitini, Kerttu Kortekangas, piti vuonna 1955 aluksi sekatavarakauppaa Värtössä, mutta siirtyi myöhemmin Oulun Kauppahalliin perustaessaan sinne lihakaupan yhdessä poikansa Aimon kanssa. Tämä kauppa palveli asiakkaitaan hallissa monen vuoden ajan, 1952–1972.
1979 äitini perusti sisarensa kanssa T:mi Lihasiskot -nimisen liikkeen samaiseen kauppahalliin. Vaikka 1981 sisko jättäytyi yrityksestä pois, äitini jatkoi liikettä yksin vielä 20 vuotta, nimellä T:mi M. Hietanen.
Kauppiaana tarvittavia taitoja olen kerännyt toimimalla mukana perheyrityksessä sekä työskentelemällä 12 vuotta eläinlääkäriasema Lemmikissä.
Kiireiset vuodet eläinlääkäriasemalla antoivat vankan pohjan paineensietokyvylleni, joka onkin ollut merkittävä tekijä menestyksessäni yrittäjänä.
Työvuosilta rakkaan äitini kanssa mieleeni jäi monia arvokkaita oppeja – niin yksityiselämässä kuin yritysmaailmassakin pärjäämiseen.
Yksi niistä, tehokkuuden kulmakivenä edelleenkin toimiva muistutus, oli äitini sanonta: ”Kauppias ei istu!”
Ruokatunti pidettiin silloin kun ehdittiin, ja aina syötiin seisten.
Aina ei kuitenkaan ollut kiire, ja silloin oli aikaa ottaa tiskin takana kutimet esiin.
Kun äitini lopetti lihakauppansa hallissa, minun piti miettiä, jatkaisinko hänen työtään vai suuntaisinko opiskelemaan aivan toisaalle.
Koska liha-ala ei tuntunut aivan omalta kutsumukselta, hain ja sain paikan kätilöopintoihin.
Viime hetkellä päätin kuitenkin jättää opintopaikan käyttämättä ja perustaa oman puodin leipäkauppiaana – juuri sopivasti vapaana olevaan myymälätilaan kauppahallissa.
Olin aiemmin kylläkin vannonut, etten koskaan päätyisi kauppahalliin, mutta niin vain kauppiasuvun historia hallissa sai kuin saikin jatkoa jo kolmannessa polvessa.
Tällä kertaa historiikki jatkui siis leipäpuodin muodossa, kun vuonna 2004 perustin T:mi J. Hentilän.
Nykyiseen muotoonsa yritykseni nimi vaihtui vuonna 2005, ja siitä saakka toiminta on jatkunut nimellä Jaanan Puoti.
Hyvien yrittäjävuosien jälkeen tuli kuitenkin yllättäen iso kolaus: kauppahallin remontin myötä kaikki yrittäjät irtisanottiin!
Se oli valtava shokki, etenkin kun myymälätilojen kilpailutuksen jälkeen en päässytkään palaamaan halliin.
Näytti siltä, että 14 vuotta rakentamani menestyksekkään brändin tarina päättyisi siihen – yrityksen, joka oli työllistänyt myös 1–2 ulkopuolista työntekijää.
Olin aina ajatellut, että vain minä itse voisin päättää yritykseni lopettamisesta, mutta niin vain kaupunki tuli ahneena väliin, kilpailuttaen tilojen hinnat niin korkeiksi, ettei tarjoamani summa – joka oli niin korkea kuin suinkin pystyin maksamaan – riittänyt. Jouduin jäämään pois hallista.
Samalla, kun Jaanan Puoti poistui, jäivät myös hallin asiakkaat ilman leipää pidemmäksi aikaa, koska seuraavaa yrittäjää ei saatu heti tilalle.
Se ajanjakso oli minulle todella raskasta aikaa.
Tunsin olevani aivan rikki, ja mietin: ”Lopetanko nyt tähän..?”
Seuraavat neljä kuukautta vierähtivät epätoivon keskellä, mutta lopulta syttyi uusi valonpilkahdus: löysin ihanan pienen liiketilan Kauppurienkadun kulmasta!
Rankan ajanjakson jälkeen minulle ei ollut kuitenkaan aivan itsestäänselvää, jaksaisinko vielä jatkaa Puodin pyörittämistä. Se tarkoittaisi valtavasti lisätyötä, sillä kaikki piti käytännössä rakentaa uudelleen alusta alkaen.
Vielä uuden liiketilan sopimusta allekirjoittaessani epäröin yhä – olinko sittenkään tekemässä oikeaa ratkaisua…
Mutta kuten nyt jo tiedetään ja nähdään, ratkaisu oli oikea – Jaanan Puoti on jatkanut kukoistamistaan myös hallin ulkopuolella, Kauppurienkatu kolmosen kulmassa!
20-vuotisen taipaleeni kunniaksi olen koonnut oman ja Puotini historian kovakantisen kirjan muotoon. Sieltä löytyy lisää kuvapoimintoja historiani varrelta.
Kuten tapaan sanoa: ”Poikkea puotiin!” ja selaile historiikkikirjaa vaikkapa kahvikupposen äärellä!
”Vuodet vierivät nopeasti, mutta homma jatkuu & Puodin historia kerää uusia tarinoita!”
– Jaana –
